Viiksekkäät Penkkarit

Tänään ei ollutkaan mikään tavallinen päivä. Ei ollut niin ihmeellinenkään päivä, mutta ihmeellisempi kuin normaali tavallinen päivä. Tästä toki voisimme alottaa analyysikierteen, missä voisimme ajatella jokaista päivää erityisenä, koska jokaiselle päivälle riittää omat kommelluksensa ja kujeensa.
Aloittakaamme nyt ihan siitä, että tässä tulee tättädää ensimmäinen suomenkielinen blogipostaukseni.
Päivän erityisyyteen liittyy vahvasti Abivuoteen kuuluva Penkkaripäivä, jolloin hehheh kaikille jotka eivät tiedä, abit viettävät viimeistä lukiopäivää ja siirtyvät lukulomalle. Koulut siis tyhjenevät abeista. Jee. Tämä sääntöhän ei koske IB oppilaita ja me kiltisti ja nöyränä palaamme koulun penkille.
7 henkilöä viiksissä, epäilyttävissä lakeissa, laseissa sekä pitkässä takissa oli hyvä syy mulkoilla ja tarkastella ympärillä olevia ihmsiä, sekä iloisena jakaa karkkia kilteille lapsille. Alla oli asianmukainen haalari, well see for yourself.

Kuvasarjan aloittakoon Rebu:

Vaikka viikset lähti irti jo muutamia tunteja sitten, nenän alapuolella kihelmöi edelleen. En selvästikkään oo tottunu viiksiin, siispä ei ehkä kannata kuitenkaan ite kasvattaa.

Se herätti hieman hilpeyttä rekan päällä ollessa tietty, että siitä huristeltiin miehen ohi, jota ehkä noi Rebun viikset (viimenen kuva, vasemmalla) kuvaa kaikkein parhaiten. Ihmiset ei tunnu osaavan ymmärtää mitä sana "tööttää!" tarkottaa, vaikka ikkuna auki ilosesti vilkuttelee valoissa ja ohi ajaessaan .Voi tietty olla että oltiin vähän noloja mutta se ei todellakaan haittaa, ei se väärin oo. 

Vilho kiittää ja kuittaa.